Poltat luultavasti enemmän kuin luulet
Itse ilmoitettu tupakointi jää selvästi todellisuutta pienemmäksi, koska kukaan ei muista automaattisia savukkeita: toisen kahvin kanssa, kävelyllä, odotellessa. Kun ihmiset ensimmäistä kertaa seuraavat rehellisesti, päivän määrä on usein neljänneksen tai kolmanneksen arviota suurempi. Se ei ole luonteenvika vaan sitä, mitä tavat tekevät: ne piiloutuvat.
Mitä seuranta oikeasti muuttaa
- Se lopettaa arvailun. Suunnitelmasi alkaa todellisesta luvustasi, joten tavoitteet eivät ole haaveita eivätkä löysiä.
- Se tuo kuvion esiin. Ajat, välit ja ryppäät näyttävät tarkalleen, missä tupakointisi piilee: aamuissa, määräajoissa, juomissa.
- Se katkaisee automaattiohjauksen. Kirjaamisen pieni teko lisää tietoisen hetken ennen jokaista savuketta, mikä jo sinänsä karsii ajattelemattomia savukkeita.
- Se näyttää edistyksen, johon voi luottaa. Laskeva viikkokeskiarvo on todiste, jollaista ”luulen polttavani vähemmän” ei ole koskaan.
Näin seuraat niin, ettei siitä tule rasitetta
Tavalla on vähemmän väliä kuin vaivalla. Paperi toimii, muistiinpanosovellus toimii, mutta kaikki, mikä vie yli pari sekuntia, jää tekemättä kolmanteen päivään mennessä, ja väliin jääneet kirjaukset vääristävät tietoja huomaamatta. Hyvän savukelaskurin testi on yksinkertainen: pystytkö kirjaamaan savukkeen yhdellä kädellä, yhdellä napautuksella, ennen kuin sytytin on takaisin taskussa?
Seuraa vähintään täysi viikko ennen johtopäätöksiä, viikonloppu mukaan lukien, sillä useimmat polttavat vapaapäivinä eri tavalla. Äläkä yritä vähentää ensimmäisellä viikolla. Mittaaminen ja muuttaminen samaan aikaan sotkee kumpaakin.
Mitä teet luvullasi
Kun lähtötasosi on tiedossa, sinulla on vaihtoehtoja. Aseta päiväraja yhden tai kahden sen alapuolelle ja aloita tupakoinnin vähentäminen. Seuraa pisintä väliäsi ja pidennä sitä. Tai tartu koko tupakoinnin lopettamiseen vähitellen ja anna luvun laskea nollaan viikko viikolta.